Taisteluhaaste

Charlotte seisoi Kreivittären kartanon pihalla miekka kädessään. Hän oli pukeutunut punaiseen takkiin ja mustiin ratsastushousuihin. Hän oli palmikoinut mustat hiuksensa, jotta ne eivät olisi hänen tiellään. Hän oli valmis kohtaamaan vastustajansa.

Kreivitär seisoi koristellun miekkansa kanssa odottamassa pihan toisella puolella. Hän oli pukeutunut kokonaan mustiin, sillä se oli hänen tapansa. Hän oli tappanut vastustajiaan ja pukeutui jo kaksintaisteluissa näiden hautajaisia varten. Kreivittärellä oli ohut ja kevyt pitkä pitsihame. Hänen yläruumiinsa oli verhoutunut ihonmyötäiseen hovitakkiin, joka korosti hänen ampiaisvyötäröään ja siroja käsivarsiaan. Hänen vaaleat hiukset olivat kammattu koristeellisesti taakse ja muotoiltu pysymään poissa tämän kauniiden kasvojen edestä. Tällä oli siro päähine, jossa komeili musta kiiltävä lintukoriste. Kreivittären punaiset huulet antoivat pilkallisen hymyn Charlottelle. 

Charlotte katsoi kaunista ja julmaa vastustajaansa, mutta hän ei pelännyt. Olihan hän sentään oikeuden puolella: hänen isänsä oli joutunut Kreivittären kohtuuttomien lainojen perittäväksi ja tämä oli ainoa tapa pelastaa kartano. Tietenkin häntä oli estelty, mutta Charlotte oli päättänyt hoitaa itsepäisesti asian kaksintaistelulla. Kreivittären palvelijat ja kartanon väki olivat kerääntyneet pihan reunoille katsomaan kamppailua. Charlotte ja Kreivitär kävelivät toistensa eteen ja kohottivat miekkansa. Kaikki pidättivät henkeään. Hovimestari antoi merkin ja kamppailu alkoi.

Kreivitär hyökkäsi ensin. Hän oli itsevarma ja taitava miekkailija. Hän oli nujertanut miehiä ja naisia ikään katsomatta. Hän ei käyttänyt heti kaikkia voimiaan, vaan Charlotte tajusi, kuinka ovelasti tämä etsi heikkoja kohtia, ja mittasi vastustajansa taitoja. Charlotte oli harjoitellut miekkailua myös koko ikänsä ja hän osasi helposti torjua iskut. Lopulta hän alkoi iskeä takaisin, tavoitellen miekallaan Kreivittären mustiin verhottua povea. Hymy levisi kreivittären huulille, kun tämä huomasi saaneensa hyvän vastustajan. Hän torjui tarkkoja iskuja ja piti hymyn kaiken aikaa kasvoillaan. 

Samassa Kreivitär valpastui ja teki ovelan vastahyökkäyksen Charlotteen. Sen rajuus ja röyhkeys pelästyttivät hänet. Yksi torjunta tuli liian myöhään ja Charlotte tunsi pistävän kivun käsivarressaan. Onneksi isku ei päässyt uppoutumaan tähän kaikella voimallaan. Adrenaliinit iskivät hänen tajuntaansa ja hän tunsi vaatteensa kostuvan piston kohdalta. Kreivitär pysäytti hyökkäyksensä ja katsoi tyytyväisenä vastustajaansa. Rivi valkoisia hampaita välähti verenhimoisen hymyn keskeltä.

Charlotten ei auttanut muu, kuin jatkaa taisteluaan hammasta purren. Mutta oli hänellä vielä paljolti voimia jäljellä ja hän oli nopea iskemään. Kreivitär torjui iskuja tyytyväisenä ja voitonvarmana. Samassa tämän ylimielisyys kostautui ja Charlotten miekka kosketti Kreivittären olkapäätä. Kreivitär voihkaisi ääneen. Mustasta takista lähti pieni palanen irti ja se paljasti altaan valkoisen ihon. Kreivitär pelästyi. Hän vei nahkakäsineeseen puetun kätensä olkapäälleen ja katsoi sormiaan. Verta! Viha nousi hänen kasvoilleen. Kuinka tuo julkea maalaistyttö edes kehtaa?! 

Kreivitär purki vihansa raivokkaaseen hyökkäykseen. Verenhimo ja raivo hohkasivat hänen kasvoiltaan. Charlotte sai tehdä kaikkensa torjuakseen hyökkäystä. Teräviä iskuja sateli häneen, koittaen ahnaasti tavoittaa tämän rintaa ja sen alla villisti poukkoilevaa sydäntä.  Charlotte perääntyi pitkin pihaa ja ajautui suurta pylvästä vasten. Kreivitär ajoi tätä umpikujaan ja ansaan, johon teloittaa saaliinsa. Kreivitär iski lujaa ja tappavasti, mutta Charlotte sai vedettyä miekkansa väliin, ja he iskivät aivan toisiinsa kiinni. Charlotte nojasi pylvästä vasten ja Kreivittären kiihkeästi hengittävä keho oli aivan hänessä kiinni. Charlotte katsoi vihaa täynnä olevan vastustajansa tummiin meikattuihin silmiin ja tunsi kuuman hengityksen kasvoillaan.  Vain miekat olivat poikittain heidän välissään. Se hetki tuntui kestävän pienen ikuisuuden.  

Yhtäkkiä Charlotte sai kerättyä itsensä ja ampaistua eteenpäin, paikoittaen Kreivittären perääntymään. Hän sai miekkansa iskuun ja Kreivitär joutui tosissaan torjumaan iskuja, kunnes yksi niistä osui hänen päähineeseensä. Lintukoriste lensi kahtia ja ilmassa leijui mustia sulkia. Kartanon väki hymähti ja pidätettyä naurua oli kuultavissa sieltä täältä. Puna levisi Kreivittären kasvoille ja häpeä, ja viha valtasivat tämän ruumiin. Charlottea yhtä aikaa pelotti ja kiehtoi kauniin vastustajansa alkukantainen raivo. Kaikkien koristeiden ja arvokkaiden kankaiden sisällä oli oikea naarastiikeri. Tämä peto hyökkäsi viimeiseen koitokseensa ja Charlotte tunsi, kuinka tämä oli valjastanut kaikki voimansa hänen päihittämiseen, hänen tappamiseen. Charlotten aistit olivat keskittyneet vain iskujen välähtelyyn, teräksen kolahteluun ja Kreivittären noitamaiseen katseeseen. Samassa Charlotten miekka pääsi hänen otteestaan ja lensi monta metriä ruusupensaaseen. Charlotte kaatui pölyiselle pihalle voihkaisten vihlovasta kivusta. Muutaman hetken hän vain makasi käsiensä varassa maassa, kunnes tajusi, että terävä miekka kosketti varovaisesti tämän kurkkua. Kreivitär katsoi tätä huohottaen ja vakavana. Charlotte oli siis hävinnyt, kaikki olisi ohitse. 

Yllättäen hän kuitenkin kuuli Kreivittären huohottavat sanat: ”Koska tarjosit suurimman vastuksen minulle, teen poikkeuksen kanssasi. Annan velat anteeksi, mutta olet minun palvelijattareni seuraavat seitsemän vuotta! Olemmeko asiasta yhtä mieltä?”. Charlotte nyökkäsi nöyränä ja pieni hymy nousi Kreivittären huulille: ”Hyvä! Saat aloittaa työsi heti, putsaamalla ja sitomalla aiheuttamasi haavan. Seuraa minua!”.

Kreivitär tarttui lujasti tätä käsivarresta ja he jättivät pihan supisevine yleisöineen taakse. Kreivitär johdatti Charlotten kartanoon ja suoraan tämän ylellisesti sisustettuun makuuhuoneeseen. Täällä Kreivitär istui suuren sänkynsä reunalle ja osoitti pöydällä olevia puhdistusaineita. Charlotte teki työtä käskettyä ja otti käteensä tarjottimen, joka oli täynnä salvoja ja kirkkaita pieniä pulloja. Kreivitär heitti takkinsa syrjään ja katsoi harmistuneena hänen pientä haavaansa. 

Charlotte näki tämän korsetilla kiristetyn vaalean yläruumiinsa. Hän astui Kreivittären viereen ja ryhtyi pistävän tuoksuiseen puhdistusaineeseen kostutetulla pyyhkeellä hoitaa haavaa. Kun pyyhe kosketti ruhjetta, voihkaisi Kreivitär kivusta. Hänen kätensä vahingossa tarttui Charlottea selästä, kaataen tämän makaamaan hänen päälleen sängylle. Charlotte tunsi Kreivittären kostean ihon, hänen huohottavan hengityksensä ja lumoavat silmät. Kreivitär hengitti vielä kiihkeämmin, kuin taistelun aikana. He tuijottivat toisiaan hetken. Samassa Charlotte suuteli Kreivittären maalattuja huulia ja tämä vastasi suudelmaan voihkaisulla. Charlotte työnsi Kreivittären kokonaan sänkyyn ja heittäytyi tämän päälle. He vaihtoivat raivokkaita suudelmiaan. Charlotte kuljetti kätensä Kreivittären nilkalle ja alkoi vetää hameen pitsein koristeltua helmaa ylemmäs. Hän tunsi, kuinka Kreivitär oli nyt kokonaan antautunut palvlijattarelleen. Tämä vei kätensä Charlotten selkään ja upotti kyntensä Charlotten ihoon.   

Monta tuntia myöhemmin Charlotte valvoi väsymyksestä uupuneen uuden emäntänsä vieressä. Kreivitär makasi alasti hiukset valtoimenaan ja meikit hiestä valuneena. Tämän taistelussa osuman saanut olkapää oli nätisti sidottu. Hänen emäntänsä oli niin kaunis siinä maatessaan. Charlotten valtasi suuri onni, saadessaan viettää elämäänsä oikean kissapedon rinnalla. Ovela hymy valtasi hänen huulensa. Hänen suunnitelmansa oli onnistunut. Hän oli voittanut taisteluhaasteen ja sen, mitä oli tavoitellut.